Jokaisella on varmaan pihallaan se yksi tietty "aarre", kasvi joka on vähän tärkeämpi tai hankalampi kuin muut ja jonka kasvu ja kukinta on iso asia ainakin puutarhurille itselleen.
Minun "aarteeni" on sinivaleunikko. Taimi on ostettu Mustilasta kaksi vuotta sitten kun en useista kokeiluista huolimatta saanut siemenistä kasvatettua yhtään tainta.
Jostakin tämmöisestä olen haaveillut jo vuosia....


Tarinan pointti on tässä:


Se näyttää viattomalta ja vaarattomalta mutta tämän se saa aikaan:

Kaikesta vihreästä mitä pihalta löytyy, tuo hölmö koira päätti valita makuupaikakseen sinivaleunikkoni!!! (nuo pajukepit on lisätty onnettomuuden jälkeen)
Kaikki lehdet ja kukkavarret poikki, siis ihan irtipoikki niin kuin sinivaleunikon lehdet pienestäkin taivutuksesta katkeavat tai saati sitten tuon kokoisen koiran painosta.

Siihen olisi ihan oikeasti tullut kukkiakin

Avattu nuppu näytti tältä

joten tulossa olisi ehkä ollut tämän näköisiä unikoita.
Voitte uskoa että ajatukseni koiraa kohtaan olivat lämpimät, suorastaan tulikiven katkuiset!

Yksi kukkavarsi ei katkennut ihan kokonaan ja panen nyt toivoni siihen.. ehkä mä vielä näen tänä kesänä yhden sinivaleunikon kukan pihallani.